Nyt alkaa olemaan jo viimeiset hetket kasilla. Toiseksi viimeinen viikko taputeltu, ei kovinkaan hyvin tuloksin. Keskiviikkona tulivat loput tavarat, mukaanlukien kiertokangen laakerit. Silmalla jo naki, etta vanhat laakerit olivat huomattavasti paksummat kuin vanhat. Mutta koska museo ei omista tyontomittaa tai mikrometria, en pystynyt tarkalleen mittaamaan paljonko niissa on eroa. Menimme varaosaliikkeeseen kysymaan, pystyisivatko he hakemaan laakereissa olleilla numeroilla varaosanumeroa, mutta mitaan ei loytynyt.
Paatimme siis, etta jos tahdomme tehda moottorista hyvan, me viemme sen muualle lopppuun laitettavaksi. Itsea harmittaa, silla jos olen jotakin aloittanut, tahtoisin myos itse vieda sen loppuun. Mutta tyopaivia on jaljella enaan muutama ja museolla ei ole ketaan, joka osaisi kasata moottorin loppuun mun lahdon jalkeen. Joten todettiin etta tama on kannattavampaa kuin uusien ja tarvittavien tyokalujen ostaminen tai etta joku keta ei osaa hommaansa kasaisi sen loppuun. En pystyisi edes mittamaan laakereissa olevaa valysta, etta kylla taa on ihan hyva vaihtoehto.
Tassa on siis "moottoripukki" jolla oon tehny hommia :D moottori on toisesta paasta puupuristimella kiinni ettei putoa.
Sovittiin, etta viedaan moottori mun viimeisina paivina korjaamolle, jotta pystyn viela loput paivat tyoskentelemaan sen kimpussa. Loppuviikon kaytin kaasarin ja tiivistepintojen puhdistelussa. Kaasari oli ihan mielenkiitoisen nakoinen sisalta siella seisoneen veden ja bensan jaljilta. En pystynyt kummiskaan putsaamaan perusteellisesti, koska mulla ei ollut uusia tiivisteita, joten tein kaiken mita pystyin tekemaan irrottamalla kohokupin.
Nyt oon lukenut niin paljon vanhoista Fordin moottoreista etta osaan varmaan ulkoa sanoa mita eroa on kullakin moottorilla, mista pystyn tunnistamaan, missa on leimat jne. Joten oppimista on tapahtunut! Nyt olen alkanut oppimaan myos tuumakoot ja osaan jotenkuten tunnistaa ruuvista onko se 5/8 vai 1/2 tuumaa yms.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti