Kun hommat levii kasiin

Maanantai vietettiin rauhallisissa tunnelmissa. Ben tuli mun kanssa museolle, joten paasin kaupunkiin tutustumaan missa on varaosaliikkeet, ettei aina tarvii odotella et paasisin jonkun muun kanssa. Kahteen moottoriin tarvittiin oljy- seka polttoainesuodattimet. Koska moottorit on maalattu, on myoskin suodattimet maalattu. Vain yhdesta suodattimesta nahtiin tuotenumero, muut taytyi etsia vanhanaikaisesti katalogista. Nyt osaa arvostaa, kun autoihin loytyy tuotenumerot suoraan netista. No, lounaan aikaan saatiin kaikki selvitettya ja lahdettiin liikkeelle.

Lounaan jalkeen ei ollut paljoa tekemista, silla tuuli sen verran kovaa, ettei saatu venetta siirrettya ja otettua moottoria irti.

 Kavin kotiintulomatkalla pesemassa auton. Totesin ettei teoilla oo merkitysta, silla jo kotiin ajaessa oli hiekkapollyssa ja siitepolyssa. 

Tiistaiaamuna toihin menessa pojat olivat siirtaneet mulle moottorin veneesta. Etin sita ympari pajaa tuloksetta, kunnes paasin toteemaan, etta teen sita sitten ulkona :D

Ekana oli puhe, etta niputtaisin vaan kaikki osat mita olin irrottanut ja se vietaisiin jonnekkin moottorikorjaamolle, jossa olis kunnon puitteet. 

No, en vastustanut kiusausta ottaa oljypohjaa irti nahdakseni, onko alakerta ruosteessa. Ilokseni totesin, etta vain paallisin puolin. Otin kumminkin laakerikaulan irti yhdesta kiertokangesta - ja onneksi, silla laakereista nakyi punametalli. 

Sitten tyonohjaaja paattikin, etta ei viedakaan moottoria korjaamolle, vaan ma teen remontin. Puitteethan on mita mahtavimmat, ulkona 30 asteen helteessa, ilman moottoripukkia, eli jokakerta liinoilla ja trukilla moottori ylos ja kaannetaan jos tarpeen. Safety first! :D Kylla taa pistaa arvostamaan kotioloja. Sentaan saan hyvan rusketuksen ja hyvan jalkatreenin kun kyykin poydalla moottorin vieressa slaavikyykyssa.

Lauantai Washingtonissa

Benin tytar oli koko viimeviikon lapsineen tilalla vierailemassa 10h ajomatkan paasta. Koska olivat taallapain, niin paattivat kayda myos vilkaisemassa Washingtonia ja ottivat mutkin mukaan. 

Aikamme kaytimme The Mall- alueella, jossa on kaikki monumentit seka museot. Ei kuvissa nayta kummoiselta, mutta paikanpaalla tajuaa miten suuria ne todellakin ovat. Ihan en Amerikan historiaa tunne, joten en tiennyt miksi jotkut monumentit oltiin tehty, mutta onneksi Eliza valaisi vahan. 

 Viimeisena kaytiin Natural History, seka Air and Space museossa, missa oisin voinut viettaa koko paivan. Dinosaurukset olis ollu mielenkiintoisia nahda, mutta se osa museosta on kiinni vuoteen 2019. Pitaa vissiin palata kolmen vuoden paasta! Valilla ite kokee vaikeuksia uusien autojen kanssa, mutta toi avaruusteknologia on jotakin aivan kasittamatonta :D 

Business aamiainen

Host aitini Paige tyoskentelee Talbot Countylle jonakin tarkeana ihmisena. Talla viikolla hanen oli pidettava aamiainen kaikkien Talbot Coyntyn (Talbotin laanin) yritysten kunniaksi - Business Appreciation Breakfast, jonne han tahtoi munkin tulevan. 

Tilaisuudessa oli paljon tarkeita ihmisia, pankinjohtajia, yritysten johtajia, erilaisten yhdistysten johtajia ja puheenjohtajia, Eastern Shore Land Concervancy, kansanedustaja Andy Harris ym. muita tarkeita ihmisia. Ihmisia oli n. 250, joten moneen kertaan sain selittaa mista oon ja mita teen jenkeissa, kun kuulivat erilaisen aksenttini :D Tapasin myos naisen, joka on vastuussa kaikista laanin kouluista ja han kertoi, etta heilla Eastonissa on autonasentaja kurssi. Han kovasti halusi etta kayn siella nayttamassa itseni, joten se on ainakin ohjelmassa ensiviikolla. Kuvassa olen hostini Paigen kanssa, joka oli tarkea osa koko aamiaista. 

Tilaisuuden jalkeen olin menossa toihin, mutta lahdin jo lounaan jalkeen sateen takia.

Illalla saa parani ja kavin kuvailemassa tilaa.

The River Shore

 Benin Ford Focus, tuntui jopa tehokkaalta Mersun jalkeen :D

Vanha, iso talo, jonka pihalla hautausmaa ei kuulu mun lemppareihin mutta talla hetkella sellaisessa asun. 

Kolmas viikko

Viikko alkoi heti Fordin kimpussa. Lopputulema on se, etta otetaan kone pois veneesta ja puretaan kokonaan osiksi!

Ennen kannen irrottamista siis nain tulpanreijasta, etta kutossylinteri oli jaahdytysnestetta taynna. Otin siis kannen pois ja kansi naytti silmamaaraisesti hyvakuntoiselta ja kansipahvi ei ollut palanut. Putsasin kaikki pinnat vanhoista tiivisteista ja koitin selvittaa onko lohkossa jokin vikana.

Seuraava homma oli ottaa oljyt koneesta. Sinisessa astiassa siis oljyt mita tuli ja valkoisessa kaikki vesi mita sen mukana tuli. Joku oli kadottanut pumpun joka ostettiin, joten jouduin pienen 1l kipon kanssa liruttelemaan tyhjennysreijasta ja kaataa noihin ampareihin, silla moottorin alle ei mahtunut mikaan vati. Tottakai oljya lirui myos veteen, jota on vuotanut moottorin alle. Suurin osa piti imea oljynimeytysmattoon ja kaikki vesi pumpata ampareihin ja vieda havitettavaksi, kun ei niita voinut mereenkaan pumpata. 

Veneiden kanssa on todella paljon kaikkea "ylimaaraista" hommaa, jota ei olla etukateen ajateltu ja korjaillaan jalkeenpain. En tosiaan tieda, miten ne on suunnitellu oljyt noihin moottoreihin vaihdettavaksi.

Koska vesi on todennakoisesti ollut koneessa kuukausia, voimme vaan paatella etta kaikki laakerit yms. on koneesta vaihtokunnossa. Irroittelin kaikki johdot ja kardaanin koneesta, jotta se on ensiviikolla irroitettavissa veneesta. Viela ei tiedeta, etta vaihdetaanko kone vai korjaataanko se ja kuka sen korjaa.

Muita pienia hommia on ollut, mm. koitettiin selvittaa toisesta moottorista, miksi imee bensajarjestelmaan ilmaa, vaihdeltiin tiivisteita, etsittiin tiivisteita Fordiin ja putsasin tiivistepintoja. Onneksi on suurimmaksi osaksi luovuttu korkkitiivisteista, jaa meinaan kovaa kiinni :D

Viikonloppu ja lentelya

Viikonloppu oli mielenkiintonen - ensimmaista kertaa elamassani paasin lentamaan pienlentokoneella! Ben oppi lentamaan yli 15 vuotta sitten, joten varmoissa kasissa olin.

Kuvassa Ben vuoden -75 lentokoneensa kanssa. Opin tekemaan hanen kanssaan lahtotarkastukset ja kaikki varmistukset ennen lentoa. Paastiin myos korjaamolle katsomaan lahemmin, milta lentokoneiden koneet nayttaa.

Paiva oli taydellinen lentamiselle - aurinkoinen ja tyyni. Kaytiin katsomassa milta tila nayttaa ylailmoista, maata on todellakin enemman kuin kuvittelin! :D 

Lauantaina tapasin taas joukon uusia kavereita ja sukulaisia illallisen merkeissa. 

Toinen viikko

Nyt loppuviikosta on paasty tyonteon makuun, kun saat ovat parantuneet. Auringossa n. +20-25 astetta. Joka nakyy myos iholla.

Tan paivan puna on huomisen bruna, right? 

Ekana hommana oli siirtaa veneet museon talvisailylytyspuolelta, kesapuolelle.

Pitihan sita kayda myos koeajamassa veneita jotka toimi! Paasin itsekkin ajamaan :) 

Seuraavana hommana oli saada yksi halvaantunut vene toiselle puolelle lahemmaksi pajaa, jossa mun olisi helpompi tehda sita. Ensimmaista kertaa nain kun toista venetta hinataan veneella. 

Tasta siis lahti mun seuraavan 5 viikon mittainen projekti. 50-luvulta peraisin oleva Fordin suora kutonen. Ongelmina ovat mm.

-jaahdytysnestetta pakoputkessa

-jaahdytysnestetta sylinterissa

-ylikuumenee

-sahkot sekaisin

-sytytyksessa vikaa

-vetta moottorioljyn seassa

Tanaan kerkesin ottamaan vain pakosarjan ja venttiilikopan pois, mielenkiinnolla odotan onko lohko halki vai mita on kaynyt :D

Sahkohommia

Nyt on ensimmaisia hommia takana, paljoo en oo voinu tehda, silla suurin osa paivista on ollu sateisia. Jotakin pienia hommia tehnyt sisalla ja aina saan salliessa ollut veneiden kimpussa ulkona.

Ekana toihin tullessa oli kiva huomata, etta pumppu ei ollut toiminut yon aikana ja veneseen oli vuotanut sopivasti siihen asti, etta vaihteiston oljytikku oli veden alla. Eli taas sama homma, vaihteiston tyhjennys vedesta ja huuhtelu. Myos startti, joka oltiin edellisena paivana asennettu, piti ottaa pois ja puhaltaa kuivaksi. Myos sahkojen kanssa on ongelmaa - kaynnistysnappi ei toimi, joten starttia pyoritetaan heittojohtosysteemilla suoraan startilta. Venetta ei olla tahan mennessa saatu vielakaan kaymaan, silla todennakoisesti vaihteisto tai vauhtipyora ovat ruostuneet sellain, ettei startti jaksa pyorittaa. 

Seuraava homma oli vaihtaa kyseiseen moottoriin startti, silla bensajarjestelmassa oli ollut ilmaa ja joku oli koittanut saada sen ilmattua vaan sahaamalla, kunnes poltti "startin". Kun uusi startti oli paikallaan, ei se siltikaan lahtenyt pyorimaan. 

Startissa on erillinen solenoidi, joka oli myoskin palanut. Kun koitimme uuden solenoidin ja startin kanssa kaynnistaa, akusta suli napa :D todennakoisesti johtui huonosti kiristetyista kaapeleista, who knows. No viimein saatiin kaikki toimimaan uuden akun kanssa ja kone ilmattua. Sitten pitikin etsia "ylimaaraisille" johdoille paikka, silla yksikaan mittareista ei toiminut. 

Kuvassa viela tapellaan ensimmaisen pumpun kanssa, joka loppujen lopuksi heitettiin menemaan ja ostettiin uusi :D mies kuvassa on hostini Ben, joka myoskin toimii vapaaehtoistyontekijana museolla. 

Museolla on vahan ongelmana se, etta jokainen tekee veneelle sita sun tata, kukaan ei oikein tieda mita on millekkin tehty, mita millekkin moottorille pitaisi tehda, tyokaluja ei ole tai ne on rikki :D mut eikohan tasta selvita.

Ensimmaiset tyopaivat

Ensimmainen tyopaiva oli heti maanantaina, jolloin tutustuin paikkaan, ihmisiin ja veneisiin. Ihmiset on mukavia ja puhelaita ja innoissaan vierailustani. Kestaa hetken tottua, silla ihmiset kayttaytyy taalla ihan erilailla verrattuna suomalaisiin. Vaikeinta on ollut osoittaa innostusta ja kiinnostusta, silla tuntuu etta naa innostuu melkein kaikesta. He myoskin halailevat paljon, johon on nain suomalaisena vaikea reagoida :D

Ensimmaisena hommana oli saada veneet kaymaan, silla ne ovat olleet kaynnissa viimeksi syksylla, ennenkuin ne pistettiin talviteloille. 2|3 veneesta saatiin kaymaan, mutta kuvassa olevasta veneesta, Delawaresta oli otettu kaynnistin pois. Tyontekijat kutsuvat sita ongelmalapseksi, silla se vuotaa vetta suoraan konehuoneeseen, aiheuttaen ongelmia moottorin kanssa.

Kuvassa oleva moottori on nimeltaan Detroit Diesel, suora 6 sylinterinen 2-tahtimoottori. Kuvassa on meneillaan vaihdelaatikon tyhjentaminen, silla veneen vuotamisen takia vaihdelaatikko oli taynna vetta. Vaihdelaatikoissa ei ole tyhjennystulppaa, joten kaikki oli imettava oljytikun putken kautta. Koska oljy ja vesi olivat meneet sekaisin, "neste" oli todella paksua ja pelkastaan tyhjentamisessa meni 5 tuntia. Seuraavana hommana on huuhtelu (todennaikoisesti useaan otteeseen) seka kaynnistimen asennus (kaynnistin painaa n. 15kg). Sen jalkeen toivottavasti vene olisi valmis liikutettavaksi.

Tassa on pienempi vene nimeltaan Martha, jossa on Oldsmobilen (6litrainen?) V8 bensiinimoottori. Se kaynnitstyi suosiolla, mutta emme paasseet viela ajamaan, silla paivat ovat olleet liian tuulisia. 

Ensimmaiset paivat

Lauantaina saavuin siis Amerikkaan 15 tunnin lentomatkan jalkeen. Aikaero Suomeen on 7 tuntia, joten siihen tottuminen vie aikansa. Lentokentalla minua vastassa oli Tilghmanit, josta lahdimme suoraan host-aidin vanhemmille.

Lontoosta Washingtoniin menevalla lennolla sain paivityksen business-luokkaan,mika on aika kiva, kun pitaisi olla 8 tuntia paikallaan.

Saa on vaihdellu kamalasti, ekana yona ukkosti ja seuraava paiva oli tuulinen ja aurinkoinen. Lampotila on vaihdellut 0-15 asteessa. Taustalla talo jossa asun, seka Mersu jolla tulen liikkumaan seuraavat 7 viikkoa.

Yksi projekteista tulee olemaan Tilghmanien T-Model, joka ei ole kaynyt vuosiin. Ben lupasi, etta tutustumme moottoriin paremmin, silla se on tyypiltaan "flathead", eli venttiilit eivat ole suoraan sylinterien ylapuolella. 

Valmistelua

Kaikista viisumiasioista ja vastoinkäymisistä huolimatta nyt alkaa olemaan jo lähdön hetket käsillä. Lento Helsingistä Lontoon kautta Washingtoniin lähtee huomenna lauantaina kello 7.45. Washingtonissa minua on vastassa isäntäperheeni - Tilghmanit. Tulen asumaan heidän kanssaan 1600-luvulla rakennetulla maatilalla Centrevillessä, Marylandissa.

Työpaikkani on Chesapeake Bay Maritime Museum, St. Michaelsissa, jonne minulla on maatilalta matkaa n. 30km. Työnkuvaani kuuluu veneiden talviteloilta ottaminen, moottoreiden huolto- ja asennustyöt sekä museon autojen ylläpito ja huolto. Työmatkani tulen kulkemaan perheen pojan vanhalla Mersulla.  

 Ei paljoa tarvitse pakata mukaan, sillä lähimpään outlet-kauppakeskukseen on parinkymmenen minuutin ajomatka. Tuliaiseksi isäntäperheelle luonnollisesti suomalaista designia, lakua ja Fazerin sinistä!

See you! Infoa lisää kunhan pääsen rapakon toisen puolen. :)