Hyvastit museolle ja Ocean City

Keskiviikkona kavin viimeisen kerran toissa. Kristen, museon presidentti, oli mulle todella kiitollinen ja iloinen etta olin ollut museolla. En montaa kertaa hanta tavannut, mutta sanoi, etta on kuullut etta oon ollut ahkera ja avuksi. Han ja Mike(tyopaikkaohjaajani) sanoivat, etta voin pistaa heidat suosittelijoiksi mahdollisiin tyohakemuksiini, joten kai ma jotakin tein oikein!

 Osa mun tyoharjoittelua oli myos kokeilu heille, etta tarvitsisivatko myos mekaanikkoa, koska heilla ei semmoista siella ollut. Vaikka en kerennyt moottoria saamaan valmiiksi, sanoivat he, etta todellakin tarvitsevat. Olisi kuulemma hyva, etta olisi ainakin yksi henkilo, joka tietaisi, mita moottoreille on tehty ja pitaisi huolen niista.

Tyoharjoittelupaikkana taa oli mulle todella vaikea, koska siella ei ollut mitaan valmiina, vaan mun tarvitsi kertoa, mita tarvitsen. Museo on lahinna keskittynyt puutoihin, joten mekaanikolle siella ei ollut paikkaa eika tyokaluja. Normaaleilla korjaamoilla on tietyt paikat, josta tilataan osat tai mihin viedaan kansi koneistettavaksi, mutta nailla ei ollut mitaan sopimuksia kenenkaan kanssa. Eli periaatteessa mun tarvitsi ite tietaa, mista osat hankitaan, tai esim. Benin. Onneksi tiesin Rockauton, silla ollaan kotona Suomessa tilattu osia sielta ja tiesin etta se on amerikkalainen firma.

Tassa kuva muutaman viikon takaa, kun olin viela ulkona tekemassa hommia.

Kun lahdin museolta, lahdimme samantien puolentoista tunnin ajomatkan paahan Ocean Cityyn. Tarkoitus oli vaan menna katselemaan merta ja boardwalkia, mutta mun onneks siella oli joku klassikoautojen tapahtuma! Ennen jenkkeihin tuloa ma kuvittelin etta siella nayttaisi TALTA, ei Hondilta tai Toyotoilta. Oikeen havetti menna volkkarilla naitten autojen keskella :D Jotkut olivat ottaneet retkituolet tienvarteen ja jaaneet katselemaan autojen kisailua kun liikennevalot vaihtuivat. Itsekkin oisin voinut viettaa koko illan siella, mutta muita, joiden kanssa olin, ei kiinnostanut.

Hei, kaks yota enaan lahtoon!